Siviili- ja kauppaoikeudenkäynnit Itävallassa

Tuomioistuimen rakenne

Siviilioikeudenkäynti aloitetaan joko käräjäoikeudessa (Bezirksgericht) tai alueellisessa tuomioistuimessa (Landesgericht) riidan kohteen ja/tai saatavan määrän mukaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivalta määräytyy saatavan rahallisen arvon mukaan. Piirituomioistuimet ovat toimivaltaisia ensimmäisenä oikeusasteena, jos riidan määrä on enintään 15 000 euroa, kun taas yli 15 000 euron suuruisia riita-asioita käsitellään alueellisissa tuomioistuimissa. Asiasisällön osalta käräjäoikeudet käsittelevät yleensä vuokranantaja- ja perheoikeudellisia riita-asioita, kun taas alueelliset tuomioistuimet käsittelevät työ- ja sosiaalioikeudellisia riita-asioita, julkista vastuuta koskevia tapauksia sekä erilaisia erityislainsäädäntöjä (esim. julkisesta vastuusta annettu laki, tietosuojalaki, Itävallan ydinvastuulaki).

Tuomioistuinjärjestelmän kolmannen organisaatiotason muodostavat neljä ylempää aluetuomioistuinta (Oberlandesgerichte, OLG), jotka sijaitsevat Wienissä, Grazissa, Linzissä ja Innsbruckissa, ja korkein oikeusaste on Itävallan korkein oikeus (Oberster Gerichtshof, OGH).

Tavallisten tuomioistuinten lisäksi Itävallan siviilioikeudessa on seuraavat erityistuomioistuimet:

• Wienissä sijaitseva työ- ja sosiaalituomioistuin (Arbeits- und Sozialgericht), joka käsittelee työriitoja yksinomaan Wienissä;
• Wienin ylempi aluetuomioistuin, joka toimii samanaikaisesti kilpailuasioita käsittelevänä kartellituomioistuimena (Kartellgericht);
• kaksi kauppaan liittyviin asioihin erikoistunutta tuomioistuinta:
  • Bezirksgericht für Handelssachen (kauppa-asioiden käräjäoikeus);
  • Wienin kauppatuomioistuin (Handelsgericht Wien).

Erikoistuneet kauppatuomioistuimet

Kuten edellä mainittiin, Wienissä on kaksi erikoistunutta kauppatuomioistuinta, jotka toimivat yksinomaan Wienissä. Ne ovat Bezirksgericht für Handelssachen ja Handelsgericht Wien. Wienin ulkopuolella edellä mainitut käräjä- ja aluetuomioistuimet ratkaisevat kauppaoikeudellisina tuomioistuimina asioita, jotka kuuluvat tavanomaisen siviiliprosessin piiriin (poikkeuksia lukuun ottamatta).

Kaupallisia asioita käsittelevä käräjäoikeus

Wienin kauppaoikeudellinen piirituomioistuin on ensimmäisenä oikeusasteena toimivaltainen Wienin osavaltiossa kaupallisissa riita-asioissa, joiden arvo on enintään 15 000 euroa, jos kanne kohdistuu kaupparekisteriin merkittyyn yrittäjään/yhteisöön ja jos riita liittyy vastaajan liiketoimintaan.

Riidan määrästä riippumatta tuomioistuin on toimivaltainen liittovaltion tuomioistuimessa sisävesiliikennelain (Binnenschifffahrtsgesetz) mukaisissa riita-asioissa ja EU:n maksamismääräysasetuksen mukaisen eurooppalaisen maksamismääräyksen (Europäische Mahnklage) antamisessa.

Wienin kauppatuomioistuin

Wienin kauppatuomioistuin on liittovaltion pääkaupungin Wienin erikoistunut alueellinen tuomioistuin. Sen ja muiden kauppatuomioistuimina toimivien alueellisten tuomioistuinten toimivallasta säädetään Itävallan toimivaltalain (Jurisdiktionsnorm) 51 §:ssä, jossa erotetaan toisistaan arvo- ja asiallinen toimivalta. Pykälän 51 §:n 1 momentin 1-8b kohdassa luetellaan riita-asiat, jotka kuuluvat alueellisena tuomioistuimena toimivan Wienin kauppatuomioistuimen käsiteltäviksi, jos riidan arvo ylittää 15 000 euroa. Tällaisia ovat muun muassa liiketoimintaan liittyvistä liiketoimista johtuvat riidat, jos kanne kohdistuu kaupparekisteriin merkittyä yrittäjää/yhteisöä vastaan ja riita liittyy vastaajan liiketoimintaan, riidat, jotka johtuvat sopimuspuolten välisestä liiketoiminnan myynnistä, osakeyhtiölain (Aktiengesetz) ja GmbH-lain (GmbH-Gesetz) mukaiset riidat sekä tuotevastuulain (Produkthaftungsgesetz) mukaiset riidat.

Itävallan toimivaltalain 51 §:n 2 momentin 9-11 kohdassa on luettelo asioista, jotka kuuluvat Wienin kauppatuomioistuimen tai kauppatuomioistuimina toimivien alueellisten tuomioistuinten toimivaltaan, riippumatta siitä, kuinka suuresta summasta on kyse, kuten riidat, jotka johtuvat vilpillisestä kilpailusta, tekijänoikeuslain (Urheberrechtsgesetz) nojalla ja kuluttajansuojalain (Konsumentenschutzgesetzes) tietyistä säännöksistä.

Wienin kauppatuomioistuimella on liittovaltion toimivalta immateriaalioikeuksia (patentit, mallit, tavaramerkit jne.) koskevissa asioissa sekä muissa kuin työoikeudellisissa kanteissa Itävallan keskuspankkia vastaan.

Se käsittelee myös yritysten maksukyvyttömyystapauksia, ylläpitää yritysrekisteriä ja toimii muutoksenhakutuomioistuimena edellä mainitussa kaupallisessa käräjäoikeudessa käsitellyissä asioissa.

Muutoksenhakuvaiheet

Käräjäoikeuden päätöksistä voidaan valittaa alueellisiin tuomioistuimiin tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevissa asioissa. Lopullinen valitus voidaan tehdä Itävallan korkeimpaan oikeuteen. Aluetuomioistuinten päätöksiin haetaan muutosta ylemmiltä aluetuomioistuimilta, kun taas lopulliset valitukset käsitellään korkeimmassa oikeudessa.

Yleensä korkein oikeus käsittelee valitukset, jotka koskevat oikeudellisesti perustavanlaatuisia kysymyksiä - esimerkiksi jos oikeudellinen kysymys vaatii selvennyksiä oikeudellisen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden tai kehityksen vuoksi tai jos korkeimman oikeuden johdonmukaisia tai aiempia päätöksiä ei ole olemassa.

Siviiliprosessisäännöt

Siviiliprosessisäännöt löytyvät 1) siviiliprosessilain (ACCP), 2) toimivaltalain ja 3) Itävallan täytäntöönpanolain (Exekutionsordnung) säännöksistä. Lisäksi sääntöjä voidaan johtaa erilaisista sopimuksista, jotka Itävalta on allekirjoittanut tai joiden sopimuspuoli Itävalta on, kuten yleissopimus tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla ("Brysselin järjestelmä").

Menettelyn aloittaminen

Menettely aloitetaan toimittamalla kanteen (Klage) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle. Tiettyjen muodollisuuksien lisäksi kanteessa on mainittava kanteen perustana olevat tosiseikat, esitettävä niitä tukevat todisteet ja täsmennettävä vaadittu oikeussuoja. Kanne katsotaan virallisesti toimitetuksi, kun tuomioistuin on vastaanottanut sen.

Jos tuomioistuin katsoo, että vaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi, se antaa sen tiedoksi vastaajalle, jolla on neljä viikkoa aikaa esittää vastineensa, jossa on esitettävä tosiseikat, ilmoitettava todisteet ja esitettävä täsmennetty vaatimus. Vastaaja voi joko esittää vastakanteen (Widerklage), joka on itsenäinen vaatimus, tai vaatia kuittausta (Aufrechnungseinrede). Jos vastaaja ei toimita vastinetta ajoissa, kantaja voi pyytää yksipuolisen tuomion antamista. Kirjallista vastineen antamista ei vaadita ensimmäisen oikeusasteen menettelyssä käräjäoikeudessa.

Kanteiden peruuttaminen/korjaaminen

Kanneperusteet voidaan peruuttaa milloin tahansa, edellyttäen, että olennaisesta oikeudesta vaatimukseen luovutaan. Jos näin ei tehdä, vastaajan on suostuttava peruuttamiseen. Kanne voidaan kuitenkin peruuttaa ennen vastineen antamista ilman, että siitä luovutaan.

Kanteisiin tehtävät muutokset ovat yleensä sallittuja. Itse kannekirjelmää voidaan muuttaa vain vastapuolen suostumuksella sen jälkeen, kun se on annettu tiedoksi, mutta tuomioistuin voi kuitenkin hyväksyä muutoksen, jos se on edelleen toimivaltainen eikä ole olemassa merkittävän viivästyksen vaaraa.

Todisteet

Todisteet ovat ensisijainen keino, jolla osapuolet perustelevat väitteensä oikeudenkäyntiin liittyvistä kiistanalaisista tosiseikoista. Väitteen perustelemista kutsutaan usein todistustaakaksi. Taakka voi vaihdella väitteen luonteesta riippuen.

Ei ole olemassa mitään ennalta määriteltyä järjestystä, jonka mukaan todisteet (sekä suulliset että kirjalliset) olisi esitettävä tai otettava vastaan oikeudenkäynnissä. Todisteiden kuuleminen tapahtuu oikeudenkäynnin aikana, ja osapuolet voivat esittää riidan kohteeseen liittyviä uusia todisteita siihen asti, kunnes suullinen käsittely on päättynyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

On huomattava, että tuomari arvioi vapaasti kaikki oikeudenkäynnissä esitetyt todisteet, mikä tarkoittaa, että todisteiden vastaanottamisen jälkeen tuomioistuin tutkii ne riippumattoman vakaumuksensa mukaisesti.

Todistelutyypit

Tärkeimmät todisteiden lajit, jotka on lueteltu ACCP:ssä, ovat asiakirjat (Urkunden), todistajanlausunnot (Zeugen), osapuolten kuuleminen (Vernehmung der Parteien), asiantuntijalausunnot (Sachverständige) ja oikeudellinen tarkastus (Augenschein). Luettelo ei kuitenkaan ole tyhjentävä, ja monenlaisia lähteitä voidaan hyväksyä todisteeksi vaatimuksen perustelemiseksi.

Asiakirjat

Yleisesti ottaen tuomioistuimelle voidaan esittää asiakirjoja todisteina, joihin osapuolet viittaavat suullisissa ja kirjallisissa perusteluissaan. Itävallan siviiliprosessioikeuden mukaan asiakirjat luokitellaan julkisiin asiakirjoihin (Öffentliche Urkunden) ja yksityisiin asiakirjoihin (Private Urkunden).

Julkiset asiakirjat

Virallisilla asiakirjoilla tarkoitetaan viranomaisten tai virallisesti tätä tarkoitusta varten nimettyjen henkilöiden (notaarit, arkkitehdit, konsultoivat insinöörit jne.) toimittamia asiakirjoja, virallisiksi julistettuja asiakirjoja ja ulkomaisia virallisesti vahvistettuja (virallisia) asiakirjoja (ACCP 292 §). ACCP-sopimuksen 310 §:n mukaan virallisten asiakirjojen oletetaan olevan aitoja.

Yksityiset asiakirjat

Yksityisiin asiakirjoihin kuuluvat kaikki muut asiakirjat, jotka eivät kuulu virallisten asiakirjojen luokkaan, kuten yksityiset asiantuntijalausunnot, asiantuntijalausunnot jne. Yksityisten asiakirjojen todistusarvosta ei ole olemassa oikeudellisia sääntöjä. Pikemminkin ne kuuluvat tuomioistuimen vapaan todistusaineiston arvioinnin piiriin.

Todistajanlausunnot

Pääsääntöisesti todisteita otetaan vastaan vasta oikeudenkäynnin aikana, joten todistajien sekä osapuolten on todistettava suullisesti tuomioistuimessa. Jos todistaja kutsutaan todistajaksi, todistajien on saavuttava paikalle, todistettava ja vannottava vala tuomioistuimen edessä. Jos todistaja ei saavu tuomioistuimeen, tuomioistuin voi todeta todistajan halveksuneen oikeutta ja määrätä hänelle rangaistuksen (Ordnungsstrafe); toistuva rikkominen voi johtaa läsnäolopakon (zwangsweise Vorführung) määräämiseen. Jos todistaja kieltäytyy todistamasta, todistus voidaan panna täytäntöön täytäntöönpanomenettelyllä, esimerkiksi sakoilla tai vankeusrangaistuksilla (Itävallan täytäntöönpanolain 354 §).

Oikeudenkäymiskaaren 320 §:n mukaan todistuskyvytön on henkilö, joka ei ole kyennyt havaitsemaan todistettavaa seikkaa tai joka ei kykene ilmaisemaan käsitystään. Sama koskee pappeja, valtion virkamiehiä ja rekisteröityjä sovittelijoita heidän virkasalaisuutensa osalta.

Osapuolten tutkiminen

Asianosaisten kuuleminen auttaa yleensä tuomioistuinta asian kiistanalaisissa tosiseikoissa, ja se voidaan suorittaa, jos asianosainen pyytää todisteiden vastaanottamista tai tuomioistuimen viran puolesta tekemällä päätöksellä (ACCP 371 §). Erityisesti todistajien todistuskelpoisuutta (320 § ACCP) ja todistamisesta kieltäytymisen perusteita (321 § ACCP) koskevia säännöksiä sovelletaan myös asianosaisten kuulemiseen.

Asiantuntijalausunnot

Asiantuntijalausunnot ovat erityisen tärkeitä oikeudenkäynneissä, koska asiantuntijat auttavat tuomioistuinta tarjoamalla sellaista tietoa, jota tuomareilla ei välttämättä ole asian monimutkaisista tosiseikoista. Asiantuntijalausunnot on lähtökohtaisesti esitettävä oikeudenkäyntiä käyvässä tuomioistuimessa, ja ne on toimitettava kirjallisena lausuntona. Asiantuntijan on selostettava kirjallisia kertomuksia suullisessa käsittelyssä, jos asianosaiset sitä pyytävät (ACCP 357 §).

Oikeudellinen tarkastus

Tuomioistuin voi omasta aloitteestaan antaa määräyksen oikeudellisen tarkastuksen suorittamisesta (esim. laitteen tarkastus) riidan ratkaisun kannalta merkityksellisen väitetyn tosiseikan selvittämiseksi. Tyypillisesti tarkastustoimenpiteet suorittaa tätä tarkoitusta varten nimetty asiantuntija, joka laatii kirjallisen asiantuntijalausunnon tarkastuksen tuloksista. Tällaisen tarkastuksen suorittamisesta aiheutuvat kustannukset maksaa se osapuoli, joka väittää tosiseikkaa (ACCP 368 §).

Asiakirjojen esittäminen

Kuten yleiskatsauksessa mainittiin, ACCP-sopimus sisältää menettelyn, jonka avulla riidan osapuolet voivat pyytää tiettyjen asiakirjojen hyväksymistä viralliseksi todisteeksi. Tiettyjen asiakirjojen hyväksyminen voi vahvistaa oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa esitettyjä väitteitä ja oikeuttaa kuulemisen jatkamiseen. Asianosainen voi hakea tuomioistuimelta korvausmenettelyn 303 §:n mukaista pyyntöä, jos se uskoo, että vastapuolella on hallussaan asiakirja, joka vaikuttaa olennaisesti sen vaatimukseen. ACCP 303 §:n 2 momentin mukaan, jos pyynnön vastaanottanut osapuoli ei voi toimittaa asiakirjaa, sen on kuvattava asiakirjan sisältö "mahdollisimman tarkasti ja täydellisesti". Tuomioistuin käsittelee hakemuksen kuultuaan pyynnön vastaanottanutta osapuolta.

Jos tuomioistuin hyväksyy asiakirjojen esittämistä koskevan pyynnön, ACCP-sopimuksen 304 §:ssä luetellaan perusteet, joiden nojalla pyynnön vastaanottaneen osapuolen on ehdottomasti noudatettava pyyntöä:

• jos asianosainen on itse vedonnut pyydettyihin asiakirjoihin osana asiaansa;
• jos on olemassa lakisääteinen velvollisuus toimittaa pyydetyt asiakirjat; tai
• asiakirjalla on olennainen merkitys osapuolten välisen oikeussuhteen syntymiselle (esim. välityssopimus).

Tuomari ei kuitenkaan voi määrätä asiakirjan toimittamista, jos molemmat osapuolet ovat vastustaneet sitä (ACCP-sopimuksen 183 §:n 2 momentti).

Osapuoli voi edelleen kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä asiakirjoja useilla perusteilla, jotka on lueteltu ACCP-sopimuksen 305 §:ssä. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat:

• asiakirjat liittyvät yksityis- ja perhe-elämään;
• asiakirjojen luovuttaminen aiheuttaisi pyynnön vastaanottaneelle osapuolelle mainetta vahingoittavaa haittaa;
• tietojen antaminen aiheuttaisi vahinkoa tai saattaisi syytteeseen joko tietoja luovuttavan osapuolen tai kolmannen osapuolen^[1].
• tietojen luovuttaminen merkitsisi tunnustetun velvollisuuden tai liikesalaisuuden rikkomista; tai
• jos on olemassa muita yhtä tärkeitä syitä, jotka oikeuttavat kieltäytymään tietojen luovuttamisesta.

Oikeudenkäyntiä käyvien osapuolten välisten pyyntöjen lisäksi kolmansien osapuolten hallussa olevia asiakirjoja voidaan pyytää oikeudenkäymiskaaren 308 §:ssä säädetyllä tavalla. Tällä hetkellä ei ole olemassa virallisia perusteita, joiden nojalla kolmannet osapuolet voisivat kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä asiakirjoja. Tuomioistuin kuulee kuitenkin kolmansia osapuolia, kuten mitä tahansa riita-asian osapuolta.

Todistamisvelvollisuus

ACCP-sopimuksen 178 §:ssä säädetään asianosaisten velvollisuudesta esittää tosiseikat totuudenmukaisesti ja täydellisesti sekä esittää tarvittavat todisteet väitteidensä tueksi. Tuomioistuimen harkintavallan seurauksena tuomarilla on valtuudet määrätä osapuolet toimittamaan asiakirjoja edellä mainituissa olosuhteissa (ks. "Asiakirjojen esittäminen"). Lisäksi tuomari voi pyytää asianosaisia saapumaan henkilökohtaisesti paikalle (oikeudenkäymiskaaren 183 §:n 1 momentti). Oikeudenkäymiskaari ei kuitenkaan sisällä sääntöjä todisteiden toimittamista koskevan määräyksen, pyydetyn saapumisen tai todistelun täytäntöönpanokelpoisuudesta. Jos asianosainen kieltäytyy noudattamasta tuomioistuimen määräystä todisteiden esittämisestä, tuomioistuimen on otettava huomioon asianosaisen käyttäytyminen todisteiden vapaassa arvioinnissa (ACCP 307 §:n 2 momentti). Samaa sääntöä sovelletaan, jos asianosainen kieltäytyy saapumasta tuomioistuimeen tai todistamasta (381 § ACCP).

Salassapitovelvollisuus

Itävallan siviilioikeus varaa tietyin edellytyksin todistusoikeudellisen erioikeuden oikeudenkäynnin osapuolille. Todistaja voi 321 §:n 1 momentin mukaan kieltäytyä todistamasta:

• jos vastaukset aiheuttaisivat todistajalle tai muille läheisille henkilöille häpeää tai rikosoikeudellisen vastuun uhan;
• jos vastaukset aiheuttaisivat välitöntä taloudellista haittaa todistajalle tai muille läheisille henkilöille;
• valtion hyväksymän salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvissa asioissa;
• liike- ja ammattisalaisuuden piiriin kuuluvissa asioissa; ja
• äänestysasioissa, jos ne on laillisesti julistettu salaisiksi.

Edellä mainittujen lisäksi Itävallan siviiliprosessissa tunnustetaan muitakin erioikeuksia, joiden nojalla todistaja voi kieltäytyä todistamasta:

• Tunnustussalaisuus (ACCP 320 §:n 2 momentti);
• virkasalaisuus (320 §:n 3 momentti);
• pankkisalaisuus (pankkilain 38 §:n 1 momentti).
• Tietosuoja ja salassapitovelvollisuus (vuoden 2000 tietosuojalain (Datenschutzgesetz) 1 §).
• Televiestintäsalaisuus (vuoden 2003 televiestintälain (Telekommunikationsgesetz) 93 §:n 1 momentti).
• Postisalaisuus (postimarkkinalain 5 §).
• Journalististen lähteiden suoja (medialain 31 §:n 1 momentti).
• Lääkärisalaisuus (lääkärin ammatista annetun lain (Ärztegesetz) 54 §:n 1 momentti).
• Asianajajien salassapitovelvollisuus (ACCP 321 §:n 1 momentti, asianajajalain 9 §:n 2 momentti).

Siviiliprosessin päävaiheet

Kun vastine on toimitettu ajoissa, alustava käsittely (Vorbereitende Tagsatzung) järjestetään yleensä 6-10 viikon kuluessa. Siinä osapuolet keskustelevat tärkeimmistä oikeudellisista ja tosiseikkoja koskevista kysymyksistä jatkokäsittelyn helpottamiseksi. Lisäksi voidaan keskustella sovintovaihtoehdoista. Jo alustavan kuulemisen jälkeen tuomioistuin voi antaa tuomion ja päättää menettelyn.

Jos oikeudenkäyntiä jatketaan, vaihdetaan kirjelmiä. Tämän jälkeen seuraa yksi tai useampi todisteellinen kuuleminen. Näiden kuulemisten päivämäärät sovitaan yleensä alustavassa kuulemisessa.

Ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäynnin kesto vaihtelee huomattavasti. Keskimääräinen kesto on yksi vuosi, mutta monimutkaisissa riita-asioissa se voi olla huomattavasti pidempi. Muutoksenhakuvaiheessa päätökset annetaan noin kuuden kuukauden kuluttua.

Rahoitus

Itävallassa oikeudenkäyntikulut koostuvat pääasiassa oikeudenkäyntikuluista, asianajajien palkkioista ja todistelukuluista. Asianajajapalkkioihin sovelletaan Itävallan asianajajapalkkiolakia (Rechtsanwaltstarifgesetz), ellei toisin sovita. Itävallassa on yleistä ja sallittua, että asianajajat työskentelevät sovitun tuntihinnan perusteella. Kertakorvaukset eivät ole kiellettyjä, mutta niitä käytetään harvemmin riita-asioissa.

Kustannusten siirtäminen

Itävallan siviilioikeudellisissa riita-asioissa perussääntö on, että häviäjä maksaa oikeudenkäyntikulut (ns. häviäjä maksaa -periaate). Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kolme kuluerää - oikeudenkäyntikulut, asianajajan palkkiot ja todistelukulut - maksaa oikeudenkäynnin häviäjä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Jos osapuoli voittaa vain osittain, kustannukset jaetaan suhteellisesti osapuolten kesken. Itävallan lakimiesmaksulaki (Rechtsanwaltstarifgesetz) ja tuomioistuinmaksulaki (Gerichtsgebührengesetz) takaavat ennakoitavuuden kustannuksista, joita mahdollinen kantaja voi odottaa.

Kolmannen osapuolen rahoitus

Itävallassa ei ole erityisiä lakisääteisiä sääntöjä, jotka koskisivat kolmannen osapuolen rahoitusta. Kolmannen osapuolen rahoitus on Itävallassa suhteellisen uutta, mutta se hyväksytään käytännössä, ja Itävallan korkein oikeus vahvisti sen vuonna 2013 (6 Ob 224/12b). Kolmannen osapuolen rahoitusta voivat saada sekä kantajat että vastaajat, eikä kolmansien osapuolten rahoittamien oikeudenkäyntien tyyppejä ole rajoitettu. Sitä käytetään sekä riita-asioissa että välimiesmenettelyissä erilaisissa siviili- ja kaupallisissa riita-asioissa. Asianajajan toimiessa kolmannen osapuolen rahoittajana on kuitenkin rajoituksia, sillä asianajajat eivät saa työskennellä ainoastaan ehdollisen palkkion perusteella.

Ehdolliset palkkiot

Ehdolliset palkkiot ovat sallittuja vain, jos niitä ei lasketa prosenttiosuutena tuomioistuimen myöntämästä summasta (pactum de quota litis). Sellainen ehdollinen palkkiojärjestelmä, joka oikeuttaa asianajajan saamaan tietyn prosenttiosuuden kantajan saamasta summasta, on kielletty.

Oikeusapu

Itävallassa on mahdollista saada oikeusapua (Verfahrenshilfe), jota myönnetään osapuolille, joilla ei ole varaa maksaa oikeudenkäyntikuluja ja palkkioita ja jos asian menestyminen ei ole täysin epätodennäköistä. Jos oikeusapua myönnetään, oikeudenkäyntimaksuja alennetaan tai ne jopa jätetään perimättä, ja asianajaja annetaan maksutta.

Siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa oikeudenkäyntiavun 63 §:ssä säädetään, että oikeusapua voidaan periaatteessa myöntää luonnollisten henkilöiden lisäksi myös oikeushenkilöille, kuten yrityksille. Ensisijainen edellytys yritysten oikeusavun saamiselle on, että sekä hakijayrityksellä että sen yksittäisillä "taloudellisilla toimijoilla" ei ole riittäviä varoja oikeudenkäynnin hoitamiseen. Oikeudenkäynti ei myöskään saa olla toivoton, eli sillä on oltava jonkinlainen mahdollisuus menestyä.

Itävallassa oikeusavun soveltamisala voi olla osittainen tai laaja, mutta se on määriteltävä yksittäisen oikeustapauksen perusteella. Oikeusapua voidaan myöntää vapautuksena oikeudenkäyntimaksujen maksamisesta sekä kattaa todistajapalkkiot, asiantuntijoiden, tulkkien, kääntäjien ja arvioijien palkkiot, käteiskulut ja muut tuomioistuimen ulkopuoliset toimet. Itävallan oikeusapu tarjoaa oikeudellista neuvontaa silloin, kun oikeudenkäynti edellyttää lain mukaan asianajajan läsnäoloa (esim. riita-asiassa, jonka arvo ylittää 5 000 euroa).

Oikeusturvavakuutus ja tapahtuman jälkeinen vakuutus (ATE-vakuutus)

Itävallassa on laajalti saatavilla ja käytössä oikeusturvavakuutus, joka voi - yksittäisestä vakuutuksesta riippuen - kattaa monenlaisia oikeudenkäynnistä aiheutuvia kustannuksia, mukaan lukien osapuolen kulut ja mahdollisen vastuun vastapuolen kuluista. Sen enimmäiskattavuus ja sovellettavuus tietyntyyppisiin riita-asioihin voi kuitenkin olla rajoitettu, ja se on lisäksi järjestettävä ennen vahingon aiheuttaneen tapahtuman sattumista.

Tapahtuman jälkeinen vakuutus on Itävallassa vasta alkuvaiheessa. Toistaiseksi tiedetään, että ulkomaiset vakuutuksenantajat ovat tarjonneet sitä vain muutamissa riita-asioissa.

Tuomioistuinten toimivalta ja tehtävät

Kuten edellä mainittiin, Itävallassa on käytössä inkvisitorinen oikeusjärjestelmä, joka perustuu tuomarin johtamiin oikeudenkäynteihin. Perustuslaillisella tasolla tuomarit ovat riippumattomia (riippumattomia) (liittovaltion perustuslain (Bundes-Verfassungsgesetz, B-VG) 87 §), eikä heitä voida erottaa tai siirtää virasta (unabsetzbar und unversetzbar) (BV-G 88 §).

Tuomari ratkaisee ja ratkaisee tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut riita-asiat esitettyjen todisteiden ja perustelujen perusteella eikä käsittele asioita, joita osapuolet eivät ole esittäneet. Tuomarit valvovat asian käsittelyä ja oikeudenkäynnin asianmukaisen etenemisen varmistamiseksi he määräävät asianosaiset toimittamaan kirjelmiä ja esittämään todisteita tuomioistuimen aikataulun mukaisesti. Lisäksi tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä antaa kieltotuomioita, pakottaa kenet tahansa osallistumaan oikeudenkäyntiin ja määrätä rangaistuksia tuomioidensa ja määräystensä noudattamisen varmistamiseksi. Tuomari voi esittää kysymyksiä asianajajille tai todistajille (ACCP:n 182 §:n 1 momentti) ja päättää ottaa vastaan kaikenlaista todistusaineistoa, jonka hän odottaa edistävän totuudenmukaista tosiseikkojen selvittämistä. Menettelyn kulun dokumentoimiseksi tuomarin on laadittava oikeudenkäyntipöytäkirja (oikeudenkäymiskaaren 207-217 §).