Kaupallinen välimiesmenettely

Sovellettava laki

Lex arbitri

Välimiesoikeus on itse välimiesmenettelyyn sovellettava laki. Sitä sovelletaan välimiesoikeuden ja sen kotipaikan tuomioistuinten välisiin suhteisiin ja lakiin. Se kattaa muun muassa seuraavat kysymykset: onko riita ratkaistavissa välimiesmenettelyssä, välimiesoikeuden kokoonpano ja perusteet välimiesoikeuden asettamiselle kyseenalaiseksi, asianosaisten yhdenvertainen kohtelu, vapaus sopia yksityiskohtaisista menettelysäännöistä, väliaikaiset turvaamistoimenpiteet, välitystuomion muoto ja pätevyys sekä välitystuomion lopullisuus. Lex arbitri sisältää sellaisenaan pakottavia sääntöjä, jotka edustavat lainkäyttöalueen oikeusjärjestelmän perusrakennetta ja yleistä järjestystä ja joita välimiesmenettelyn on noudatettava.

Menettelysäännöt

Vaikka menettelyn on oltava sovellettavan lex arbitrin mukainen, osapuolten on sovittava yksityiskohtaisista sisäisistä menettelysäännöistä, joiden mukaisesti välimiesmenettely toteutetaan. Yksityiskohtaisissa menettelysäännöissä määrätään monista eri asioista, kuten aikatauluista, luottamuksellisuudesta, asianosaisten esityksistä ja todistajien todistamisesta. Osapuolten ja välimiesoikeuden on yleensä suositeltavaa sopia tällaisista säännöistä välimiesmenettelyn alussa.

Aineellinen oikeus

Osapuolten varsinainen riita on ratkaistava sovellettavan aineellisen oikeuden mukaisesti, jos se kuuluu välimiesmenettelylausekkeen soveltamisalaan. Tätä lakia sovelletaan esimerkiksi sopimuksen tulkintaan ja pätevyyteen sekä osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tyypillisesti osapuolet ovat sisällyttäneet sopimukseen lainvalinnan. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lainvalintalauseke hyväksytään kaikissa tärkeimmissä kansallisissa oikeusjärjestelmissä osapuolten autonomian periaatteen perusteella. Tämä periaate näkyy Itävallan välimiesmenettelylaissa ja Wienin säännöissä.

Vaihtoehtoisesti välimies voi osapuolten nimenomaisen valtuutuksen perusteella päättää ex aequo et bono tai amiable compositeur -periaatteella. Tämä tarkoittaa, että välimies ratkaisee riidan oikeudenmukaisuuden ja hyvän omantunnon perusteella.

Jos osapuolet eivät ole nimenomaisesti valinneet sovellettavaa aineellista lakia, välimiesoikeus tutkii, onko lainvalinta tapahtunut implisiittisesti. Tuomioistuin pyrkii selvittämään osapuolten aikomuksen tarkastelemalla sopimusehtoja ja ympäröiviä olosuhteita. Jos osapuolet ovat esimerkiksi päättäneet välimiesmenettelyn järjestämisestä Itävallassa, voidaan päätellä, että osapuolet ovat valinneet Itävallan lain sovellettavaksi aineellisiin kysymyksiin. Välimiesten ei kuitenkaan pitäisi päätellä valintaa, jos osapuolilla ei ole ollut selvää aikomusta tehdä tällainen valinta. Vaihtoehtoisesti välimiesoikeus voi päättää soveltaa välimiesmenettelyn sijaintipaikan lainvalintasääntöjä.

Välimiesmenettelysopimukseen sovellettava laki

Välimiesmenettelysopimuksen pätevyyttä, soveltamisalaa tai tulkintaa koskevia kysymyksiä voi syntyä sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä, kun välimiehen toimivalta riitautetaan, kun välitystuomion kumoamista haetaan ja kun välitystuomion täytäntöönpanoa haetaan. Näin ollen itse välityssopimukseen sovellettavalla lailla voi olla merkitystä kansainvälisessä kaupallisessa välimiesmenettelyssä. Osapuolten itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti osapuolten tekemä lainvalinta otetaan huomioon. Ellei nimenomaista valintaa ole tehty, sovellettava laki on välimiesmenettelyn sijaintipaikan laki tai aineellisiin kysymyksiin sovellettava laki.

Yksi tärkeä varoitus koskee ratkaisun tunnustamista ja täytäntöönpanoa. New Yorkin yleissopimuksen mukaan, jos osapuolet eivät ole tehneet valintaa, välimiesmenettelysopimuksen pätevyyttä koskevat kysymykset ratkaistaan soveltamalla sen paikan lakia, jossa välitystuomio on tehty.

Täytäntöönpanopaikan laki

Täytäntöönpanopaikan lailla on suuri merkitys kansainvälisissä välimiesmenettelyissä. Jos osapuoli pyrkii panemaan täytäntöön välitystuomionsa välimiesmenettelyn sijaintipaikassa, sovelletaan sijaintipaikan kansallista lakia. Kun tuomio pannaan täytäntöön ulkomailla, New Yorkin yleissopimusta sovelletaan lähes kaikissa kansainvälisissä välimiesmenettelyissä. New Yorkin yleissopimuksen mukaista välitystuomioiden täytäntöönpanokelpoisuutta käsitellään yksityiskohtaisemmin jäljempänä(ks. jäljempänä vii jakson b kohta).

Institutionaaliset säännöt

Institutionaaliset säännöt ovat välityslaitoksen julkaisemat menettelysäännöt, joita sovelletaan sen hallinnoimiin menettelyihin. Kullakin välityslaitoksella on omat sääntönsä, jotka muodostavat puitteet riita-asian menettelylle ja hallinnoinnille. Esimerkkejä institutionaalisista säännöistä ovat ICC:n välimiesmenettelysäännöt, Wienin säännöt (VIAC) ja SIAC:n välimiesmenettelysäännöt.

Ei-sitovat oikeudelliset välineet

On olemassa useita sitovia ei-sitovia oikeudellisia välineitä, jotka auttavat ja opastavat alan toimijoita ja välimiehiä. Ei-sitovia oikeudellisia välineitä on monenlaisia, kuten ohjeita, sääntöjä, säännöstöjä ja suosituksia. Muutamia esimerkkejä ovat mm:

IBA:n eturistiriitoja koskevat säännöt

IBA:n eturistiriitoja koskevissa säännöissä määritellään eriasteiset suhteet osapuolten ja välimiesten/tuomioistuimen välillä. Säännöissä luokitellaan lukemattomat suhteet punaisiin, oransseihin, keltaisiin ja vihreisiin luetteloihin, joissa kaikissa edellytetään tai suositellaan tietojen ilmoittamista.

IBA:n ohjeet osapuolten edustuksesta kansainvälisessä välimiesmenettelyssä.

IBA:n ohjeet osapuolten edustamisesta kansainvälisessä välimiesmenettelyssä tarjoavat käytännön apua ja esittävät parhaita käytäntöjä kansainvälisessä välimiesmenettelyssä esiin tulevien yleisten eettisten kysymysten käsittelyyn. Niissä käsitellään kysymyksiä, jotka liittyvät eturistiriitoihin, ex parte -viestintään välimiesten kanssa, harhaanjohtaviin esityksiin välimiesoikeudelle, epäasianmukaiseen tiedonvaihtoon ja tietojen paljastamiseen sekä todistajien ja asiantuntijoiden avustamiseen.

IBA:n säännöt todisteiden vastaanottamisesta kansainvälisessä välimiesmenettelyssä.

IBA:n säännöt todisteiden vastaanottamisesta kansainvälisessä välimiesmenettelyssä ovat huolellisesti laadittu yhdistelmä common law- ja siviilioikeudellisia sääntöjä todisteiden vastaanottamisesta kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Säännöissä käsitellään muun muassa asiakirjojen esittämiseen, todistajan- ja asiantuntijatodisteiden vastaanottamiseen ja tuomioistuimen tiedonhankintavaltuuksiin liittyviä kysymyksiä, ja käytännön toimijat ja välimiehet käyttävät niitä usein apuna.

Välimiesmenettely

Hätävälittäjä

Kiireellinen välimies on välimies, joka nimitetään yhdessä välimiesmenettelyä koskevan ilmoituksen kanssa tai ennen sitä päättämään kiireellisistä asioista. Tämä menettely muistuttaa väliaikaisia toimenpiteitä(ks. jäljempänä v jakson c kohta).

Menettelyn valvonta

Välimiesmenettelyssä menettelyn valvonta vaihtelee tuomioistuimen kokoonpanon mukaan. Ennen välimiesoikeuden perustamista, erityisesti ad hoc -välimiesmenettelyssä, osapuolet hallitsevat prosessia. Osapuolet voivat itse asiassa laatia menettelysääntöjä, joilla säännellään menettelyn kulkua. Toisaalta institutionaalisessa välimiesmenettelyssä menettelylliset puitteet määräytyvät toimielimen sääntöjen mukaan. Tuomioistuimen perustamisen jälkeen menettelyn valvonta siirtyy tuomioistuimelle.

Tärkeimmät menettelyvaiheet

Välimiesmenettelyä koskeva ilmoitus / välimiesmenettelypyyntö

Välimiesmenettelyä koskeva ilmoitus, joka tunnetaan myös nimellä välimiesmenettelypyyntö, on yleensä ensimmäinen menettelyvaihe välimiesmenettelyssä. Kantaja lähettää välimieselimelle ja vastaajalle ilmoituksen/pyynnön, jossa se ilmoittaa niille aikomuksestaan välimiesmenettelyyn ja pyytää välimiesoikeuden kokoonpanoa. Vuoden 2013 UNCITRAL-sääntöjen 3 artiklassa kuvataan tietoja, jotka välimiesmenettelyilmoituksen on yleensä sisällettävä:

1. Vaatimus riidan saattamisesta välimiesmenettelyyn.
2. osapuolten nimet ja yhteystiedot;
3. sen välityssopimuksen yksilöinti, johon vedotaan;
4. sellaisen sopimuksen tai muun oikeudellisen välineen yksilöinti, josta tai johon liittyen riita syntyy, tai jos tällaista sopimusta tai välinettä ei ole, lyhyt kuvaus asiaankuuluvasta suhteesta;
5. Lyhyt kuvaus vaateesta ja ilmoitus mahdollisesta määrästä;
6. haettu korvaus tai korjaustoimenpide;
7. ehdotus välimiesten lukumäärästä, välimiesmenettelyn kielestä ja paikasta, jos osapuolet eivät ole siitä aiemmin sopineet.

Välimiesmenettelyilmoituksen on usein oltava lyhyt, sillä sovellettavista säännöistä riippuen kantajalla on mahdollisuus toimittaa myöhemmin vaatimusilmoitus. Eräissä välimiesmenettelysäännöissä, kuten ICC:n säännöissä, edellytetään kuitenkin, että välimiesmenettelypyyntö sisältää yksityiskohtaisemman selvityksen vaateesta ja pyydetystä oikeusavusta.

Vastaus välimiesmenettelypyyntöön

Vastaus välimiesmenettelypyyntöön on vastaajan ensimmäinen kirjallinen lausuma välimiesmenettelyssä. Sovellettavista säännöistä riippuen siinä esitetään yleensä vastaajan puolustuksen alustavat suuntaviivat, joita kehitetään menettelyn aikana. Kansallisissa laeissa ja toimielimen säännöissä voidaan vaatia, että välimiesmenettelypyyntöön annettavan vastauksen on sisällettävä tiettyjä pakollisia tietoja. Esimerkiksi vuoden 2013 UNCITRAL-säännöissä todetaan, että välimiesmenettelypyyntöön annettavan vastauksen on sisällettävä:

1. kunkin vastaajan nimi ja yhteystiedot; ja
2. vastaus välimiesmenettelyä koskevassa ilmoituksessa esitettyihin tietoihin.

Kuten välimiesmenettelypyynnössäkin, tietyissä välimiesmenettelysäännöissä, kuten ICC:n säännöissä, voidaan vaatia, että vastaus välimiesmenettelypyyntöön on yksityiskohtaisempi ja sisältää enemmän pakollisia tietoja.

Mahdollinen vastakanne

Vastaajan mahdollisuus esittää vastakanne riippuu välimiesmenettelyä koskevista säännöistä. Erilaisissa leges arbtri -säädöksissä (esim. Itävallan siviiliprosessilaissa) ei määritellä vastakanteen esittämistä välimiesmenettelyssä koskevia menettelyjä. Näin ollen vastakanteita koskevien menettelysääntöjen laatiminen on osapuolten välityssopimuksen ja institutionaalisten sääntöjen tehtävä. Useiden institutionaalisten sääntöjen mukaan vastaaja voi esittää vastakanteen vastauksessaan välimiesmenettelypyyntöön. Vastakanteiden hyväksyttävyys on satunnainen vaihe.

Myöhemmät kirjalliset lausumat

Lähes kaikkiin kansainvälisiin välimiesmenettelyihin liittyy välimiesmenettelypyyntö ja vastaus välimiesmenettelypyyntöön. Useimpien menettelyjen aikana osapuolilla on kuitenkin mahdollisuus toimittaa kirjallisia lisälausumia. Esimerkkejä myöhemmistä kirjallisista esityksistä, joita voidaan jättää, ovat:

Kannepöytäkirja

Ellei kantajan vaatimusosoitus sisälly välimiesmenettelypyyntöön, vaatimusosoitus toimitetaan yleensä välimiesoikeuden määräämässä määräajassa. Sovellettavista säännöistä riippuen vaatimuskuvaus sisältää yleensä ne tosiseikat ja aineelliset olosuhteet, joihin kantaja vetoaa, asiakirjat, joihin kantaja vetoaa, ja vaaditut erityiset oikeussuojakeinot.

Vastaväite

Vastaaja toimittaa vastineensa sovitussa aikataulussa saatuaan kanteen. Sovellettavista säännöistä riippuen vastine sisältää yleensä väitteet välimiesmenettelysopimuksen olemassaolosta, pätevyydestä tai sovellettavuudesta, lausuman, jossa joko myönnetään tai kiistetään kantajan vaatimus, vastaajan esittämät olennaiset seikat ja mahdolliset vastakanteet tai kuittaukset.

Kuulemisen jälkeiset selvitykset

Monissa kansainvälisissä välimiesmenettelyissä osapuolet toimittavat kuulemisen jälkeiset kirjelmät suullisen kuulemisen päätyttyä ja kuulemispöytäkirjan toimittamisen jälkeen. Kuulemisen jälkeisissä kirjelmissä kumpikin osapuoli esittää yleensä lopullisen yhteenvedon kannastaan.

Kulujen ennakko

Kustannusennakko on osa välimiesmenettelyn kustannuksista, jonka välimiesmenettelystä vastaava toimielin laskee ja joka on maksettava vakuudeksi ennen välimiesoikeuden muodostamista, jotta välimiesmenettelyä voidaan jatkaa. Kustannusennakon ajoitus voi vaihdella eri välimieslaitosten välillä. Useat laitokset, kuten ICC, LCIA, HKIAC ja SIAC, perivät palauttamattoman hakemus- tai rekisteröintimaksun, joka hyvitetään osapuolen kulujen ennakkomaksusta.

Tuomioistuimen kokoonpano

Kun ehdokkaat on saatu, toimielin nimittää tuomioistuimen, ja tuomioistuin muodostetaan. Jos kyseessä on tilapäinen välimiesmenettely, tuomioistuin muodostetaan sen jälkeen, kun tuomioistuimen puheenjohtaja tai ainoa välimies on nimitetty.

Valintamenetelmä

Osapuolen nimeämät välimiehet

Osapuolen nimeämiä välimiehiä pidetään yhtenä välimiesmenettelyn ominaispiirteenä. Osapuolet voivat nimittää välimiehet, joiden edessä ne haluavat riita-asiansa käsiteltävän. Tällaisessa nimityksessä osapuolet nimittävät sekä välimiehet että puheenjohtajan. Vaihtoehtoisesti osapuolet voivat nimittää välimiehet, jotka puolestaan nimittävät puheenjohtajan. Tätä menettelyä käytetään usein silloin, kun riita-asian puheenjohtajana toimii kolme välimiestä. On tärkeää huomata, että osapuolten nimeämät välimiehet eivät ole osapuolten edustajia. Heitä sitoo riippumattomuus- ja puolueettomuusvelvoite.

Osapuolen nimeämät välimiehet

Toinen nimittämistapa on, että osapuolet nimeävät välimiehet. Tässä tapauksessa osapuolet nimeävät välimiehet, mutta nimittävä viranomainen tai välimieselin täydentää nimityksen.

Institutionaaliset nimitykset

Jos osapuolet valitsevat institutionaaliset säännöt eivätkä päätä nimeämismenetelmästä, eri välimieslaitosten säännöissä on mekanismeja nimittämistä varten. Useat laitokset ylläpitävät välimiesten luetteloa tai paneelia ja valitsevat sopivimmat välimiehet. Jos riita-asiassa on määrä toimia yksinään välimiehenä, eivätkä osapuolet pääse yhteisymmärrykseen siitä, kuka välimies tulisi valita, toimielin nimittää usein yksinään toimivan välimiehen.

Lex arbitrin merkitys

Sovellettava lex arbtri voi määrätä välimiehiltä vaadittavan pätevyyden. Jos tällainen säännös on pakottava, se syrjäyttää osapuolen valinnan. Jos esimerkiksi kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että entisiä osavaltion tuomioistuinten tuomareita ei saa nimittää välimiehiksi, osapuolet eivät saa nimittää entisiä osavaltion tuomioistuinten tuomareita.

Välimiehiä koskeva haaste

Kaikkien välimiesten on toimittava riippumattomasti ja puolueettomasti. Jos välimies ei ole riippumaton tai puolueeton, hänet voidaan asettaa kyseenalaiseksi ja sulkea pois välimiesoikeudesta. Sovellettava haastemenettely on yleensä määritelty lex arbitri- ja lex curiae -säännöissä (institutionaaliset säännöt).

Menettelyn rakenne

Alustava konferenssi (asian käsittelykonferenssi)

Alustava konferenssi tai asianhallintakonferenssi (CMC) on kokous, joka pidetään pian välimiesmenettelyn alkamisen jälkeen. Kokouksen tarkoituksena on laatia kattava suunnitelma välimiesmenettelyä varten ja määritellä ratkaistavat kysymykset. CMC:n tulokset vahvistetaan menettelymääräyksessä nro 1 tai työjärjestyksessä.

Väliaikaiset tai väliaikaiset toimenpiteet

Väliaikainen tai väliaikainen toimenpide on väliaikainen määräys, jonka välimiesoikeus antaa osapuolelle. Väliaikaiset toimenpiteet ovat satunnainen menettely, ja niitä käytetään usein ennen lopullisen välitystuomion antamista. Väliaikaisia toimenpiteitä voidaan pyytää missä tahansa menettelyn vaiheessa. Väliaikaisten toimenpiteiden avulla yksi osapuoli (osapuoli 1) voi rajoittaa toista osapuolta (osapuoli 2) toimimasta tavalla, joka vahingoittaisi osapuolen 1 etua välimiesmenettelyssä.

Alustavat päätökset

Toimivalta

Kompetenz-Kompetenz

Kompetenz-kompetenz (toimivalta-kompetenssi ) on oikeudellinen oppi, jonka mukaan välimiesoikeus on toimivaltainen tai toimivaltainen arvioimaan ja päättämään oman toimivaltansa laajuudesta asiassa. Toisin sanoen välimiesoikeus voi itse päättää, onko se toimivaltainen ratkaisemaan tietyn riidan. Kompetenz-kompetenz on kansainvälisen välimiesmenettelyn perusperiaate. Se on tunnustettu UNCITRALin mallilain 16 §:n 1 momentissa sekä useissa kansallisissa laeissa, kuten Sveitsin kansainvälisen yksityisoikeuden lain 186 §:n 1 momentissa ja Itävallan välimiesmenettelylain 592 §:n 1 momentissa.

Välimiesmenettelyä koskeva prosessioikeus ja aineellinen oikeus

Välimiesmenettelyn prosessioikeus ja aineellinen oikeus, jonka mukaan riita olisi ratkaistava, ovat ratkaisevia ennakkoratkaisuja. Niitä käsitellään yksityiskohtaisesti edellä iv kohdan b ja c alakohdassa.

Määräaika

Yksi välimiesmenettelyn merkittävistä piirteistä on menettelyn nopeus. Välimiesmenettelyn nopeus voi vaihdella asian monimutkaisuuden mukaan. Osapuolten tahto saada aikaan päätös sekä lex arbitrin ja/tai lex curiaen asettamat määräajat ovat kuitenkin merkittävässä asemassa välimiesmenettelyn nopeuden säätelyssä. Esimerkiksi Intian vuoden 1996 välimiesmenettely- ja sovittelulaissa (Indian Arbitration and Conciliation Act, 1996) säädetään, että välimiesmenettely on saatettava päätökseen vuoden kuluessa kirjelmien toimittamisesta. Eräissä institutionaalisissa säännöissä, kuten ICC:n säännöissä ja SCC:n säännöissä, määrätään kuuden kuukauden määräaika välitystuomion antamiselle.

Tarkistus

Kumpikin osapuoli voi milloin tahansa ennen välimiesmenettelyn päättymistä muuttaa vaatimustaan tai vastakannettaan edellyttäen, että muutos on välityssopimuksen soveltamisalan mukainen. Tällainen muutospyyntö voidaan evätä, jos välimiesoikeus katsoo, että se on epäasianmukainen tai vahingoittaa toista osapuolta. Muutospyyntö voidaan evätä esimerkiksi silloin, kun menettely on pitkälle edennyt ja muutoksen hyväksyminen viivästyttäisi menettelyä merkittävästi.

Tosiseikkojen ja lain osoittaminen

Vaikka välimiesmenettelyä pidetään yleisesti tehokkaana riidanratkaisumenettelynä, se on kuitenkin eräänlainen tuomio, joka johtaa sitovaan ratkaisuun. Menestyäkseen välimiesmenettelyssä osapuolten on näin ollen todistettava asiansa tosiseikkojen ja lain osalta. Tosiseikkojen ja lain todistamisvelvollisuus vaihtelee tapauksesta riippuen. Nyrkkisääntö on tiivistetty latinankieliseen sanontaan "onus probandi", joka tarkoittaa, että sen, joka väittää jotakin, on todistettava se.

Jakautuminen

Kahtiajako tarkoittaa käynnissä olevan välimiesmenettelyn jakamista kahteen tai useampaan erilliseen osaan. Jakaminen tapahtuu yleensä välimiesmenettelyssä, kun toimivaltakysymykset erotetaan riidan pääasiaan liittyvistä kysymyksistä. Joskus välimiesoikeudet voivat myös jakaa menettelyn kolmeen osaan: toimivaltaan, asiasisältöön ja määrään.

Yksityisyys/luottamuksellisuus

Tarkkaan ottaen yksityisyys ja luottamuksellisuus ovat kaksi eri käsitettä.

Yleisesti tunnustetaan, että välimieskäsittelyt käydään yleensä suljetuin o vin(in camera), ja välimiesmenettelysopimuksiin sisältyy usein yksityisyyden suoja. UNCITRAL-säännöissä edellytetäänkin, että välimieskäsittelyt ovat yksityisiä, elleivät osapuolet ole sopineet toisin. Itävallan lainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä välimiesmenettelyn yksityisyydestä, mutta Itävallan välimiesmenettelylain 616 §:n 2 momentissa todetaan, että yleisö voidaan sulkea pois välimiesmenettelyä koskevasta valtion tuomioistuinkäsittelystä.

Tilanne välimiesmenettelyn asiakirjojen, menettelyjen ja tuomioiden luottamuksellisuuden osalta ei ole yhtä selkeä. Yleisesti tunnustetaan, että välimiehillä on salassapitovelvollisuus, kuten Wienin sääntöjen 16 §:n 2 momentissa todetaan. Itävallassa voidaan väittää, että välimiesmenettelyn osapuolilla on Itävallan siviiliprosessilain(Zivilprozessordnung, ZPO) 172 §:n 3 momentin ja 616 §:n 2 momentin mukainen salassapitovelvollisuus. Osapuolet voivat kuitenkin vaikuttaa välimiesmenettelynsä luottamuksellisuuteen valitsemalla institutionaaliset säännöt ja välimiesmenettelylainsäädännön. Osapuolet voivat myös tehdä ylimääräisiä salassapitosopimuksia.

Palkinnot ja oikeussuojakeinot

Yleistä

Yksittäisen välimiehen tai välimiespaneelin välimiesmenettelyssä tekemä sitova päätös esitetään välitystuomion muodossa. Välitystuomio voi olla erimuotoinen.

Alustavat tuomiot

Alustava tuomio on tuomio, jolla ratkaistaan yksi tai useampi mutta ei kaikkia vaatimuksia. Yleensä välimiesoikeudella on valtuudet antaa alustava tuomio tai alustavia tuomioita ennen lopullisen tuomion antamista.

Suostumukselliset tuomiot

Suostumuksellinen tuomio on tuomio, jonka välimiesoikeus antaa osapuolten sopimin ehdoin.

Laiminlyöntituomiot

Jos osapuoli on laiminlyönyt velvoitteensa, koska se ei ole saapunut välimieskäsittelyyn tai koska se ei ole esittänyt todisteita, välimiesoikeus voi kuitenkin jatkaa menettelyä ex parte ja antaa tuomion. Tämä on sallittua UNCITRALin mallilain mukaan, ja yksipuoliset tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia New Yorkin yleissopimuksen nojalla.

Lopulliset tuomiot

Lopullinen tuomio on välimiesmenettelyn lopullinen tulos. Se johtaa välimiehen toimeksiannon päättymiseen ja ratkaisee kaikki kiistakysymykset. Lopullinen ratkaisu on sitova ja täytäntöönpanokelpoinen. Sitä vastaan voidaan hakea muutosta ainoastaan kumoamalla tuomio tai vastustamalla tuomion täytäntöönpanoa(ks. jäljempänä vii. ja viii. jakso).

Oikeussuojakeinot

Ilmoitukset

Tuomioistuin voi antaa julistuksen osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista. Osapuolet saattavat olla erityisen halukkaita hakemaan julistusta, jos heillä on jatkuva oikeussuhde, jonka he haluavat säilyttää. Julistus voi olla ainoa peruste tuomion antamiselle tai se voidaan yhdistää muihin oikeussuojakeinoihin, kuten rahamääräiseen vahingonkorvaukseen. Niiden pitäisi saada tuomioistuimissa samanlainen tunnustaminen kuin muutkin tuomion osat.

Rahalliset vahingonkorvaukset

Rahallinen vahingonkorvaus on yleisimmin myönnetty oikeussuojakeino, ja se tarkoittaa, että osapuoli maksaa toiselle osapuolelle rahasumman. Sovellettavasta aineellisesta oikeudesta ja sopimusehdoista riippuen vahingonkorvaus voi koostua korvauksesta aiheutuneista menetyksistä, sopimussakkoihin perustuvasta vahingonkorvauksesta tai sopimuksen perusteella maksettavasta rahamäärästä. Jollei sopimuksessa nimenomaisesti mainita, vahingonkorvaus maksetaan yleensä siinä valuutassa, jossa sopimus on tehty, tai siinä valuutassa, jossa vahinko on aiheutunut.

Rangaistusluonteiset vahingonkorvaukset

Rangaistusluonteiset vahingonkorvaukset on tarkoitettu vastaajan rankaisemiseksi silloin, kun hänen käyttäytymisensä on erityisen vahingollista. Itävallan lainsäädännössä ei tunneta rangaistusluonteisen vahingonkorvauksen käsitettä. Tätä oikeussuojakeinoa ei myöskään yleensä voida käyttää kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, koska sen merkitys rajoittuu Yhdysvaltoihin.

Erityinen suorituskyky

Välimiesoikeus voi määrätä sopimusvelvoitteen erityisestä täyttämisestä, jos välimiesmenettelysopimuksessa niin määrätään tai jos aineellinen oikeus sen sallii. Täytäntöönpano ei ole yhtä yleinen oikeussuojakeino kuin rahamääräinen vahingonkorvaus kansainvälisessä välimiesmenettelyssä kahdesta syystä: käsitteellinen ero käsitteen "erityinen täytäntöönpano" ymmärtämisessä tavanomaisen oikeuden ja siviilioikeuden oikeudenkäyttöalueilla on olemassa, ja näitä tuomioita voi olla vaikeampi panna täytäntöön tuomioistuimissa.

Kieltokanteet

Välimiesoikeus voi tarvittaessa antaa kieltotuomion. Kieltotuomio on tuomioistuimen määräys, jolla se määrää tai kieltää osapuolen tietyn toiminnan. Osapuoli voi kuitenkin välimiesmenettelyn lopputulosta odotettaessa hakea kieltotuomiota myös kotimaisilta tuomioistuimilta. Jos se on sallittua kansallisen ja institutionaalisen lainsäädännön mukaan, osapuolet pitävät usein nopeampana ja helpompana saada tämä oikeussuojakeino suoraan tuomioistuimelta sen sijaan, että ne hakisivat sitä tuomioistuimelta ja panisivat sen sitten täytäntöön tuomioistuimessa.

Korko

Kun otetaan huomioon, että alkuperäisen vaatimuksen esittämisen ja vahingonkorvauksen maksamisen välillä kuluu usein huomattavan paljon aikaa, korko voi muodostaa merkittävän osan kokonaisvahingonkorvauksesta. Monet välimiesmenettelysäännöt, mukaan lukien Wienin säännöt 2018, eivät ota kantaa korkokysymykseen. Yleisesti ottaen oletetaan kuitenkin, että tuomioistuimilla on valtuudet määrätä korko rahallisen vahingonkorvauksen lisäksi.

Oikeudenkäyntikulut

Kustannuksia ovat sekä välimiesmenettelyn kustannukset että osapuolille aiheutuneet kustannukset. Välimiesmenettelystä aiheutuviin kustannuksiin kuuluvat yleensä välimiesten palkkiot ja kulut, hallinnolliset kustannukset ja välimiesoikeuden nimeämien asiantuntijoiden palkkiot. Osapuolille aiheutuneisiin kustannuksiin kuuluvat oikeudenkäyntikulut ja muut kustannukset, joita välimiesmenettelyn osapuolelle aiheutuu asian valmistelusta ja esittelystä, kuten osapuolen nimeämien asiantuntijoiden, todistajien ja kääntäjien palkkiot ja kulut. Tuomioistuimilla on yleensä harkintavaltaa kustannusten jakamisessa osapuolille. Tämä ilmenee esimerkiksi Wienin säännöistä, joiden 38 artiklan 2 kohdassa todetaan, että välimiesoikeuden on päätettävä kulujen jakamisesta oman harkintansa mukaan, elleivät osapuolet ole sopineet toisin.

Välitystuomioiden täytäntöönpanokelpoisuus / tunnustaminen

Yleistä

Välitystuomion tunnustaminen ja/tai täytäntöönpano voi olla tarpeen, jos välimiesoikeuden antaman tuomion velallinen ei vapaaehtoisesti noudata tuomioistuimen antamaa tuomiota. Toisin kuin tuomioistuimen tuomiot, välitystuomioihin sovelletaan kansainvälistä oikeusjärjestelmää, joka mahdollistaa tehokkaan ja tuloksellisen täytäntöönpanon. Tämä järjestelmä koostuu lukuisista kahden- ja monenvälisistä sopimuksista, joista merkittävin on epäilemättä New Yorkin yleissopimus(ks. jäljempänä vii jakson b kohta).

Itävallassa Itävallan välimiesmenettelylain 607 §:n mukaan Itävallassa annetulla välitystuomiolla on osapuolten välillä lainvoimainen ja sitova tuomioistuimen tuomio. Kuten mikä tahansa muu siviilioikeudellinen tuomio, myös välitystuomio voidaan näin ollen panna täytäntöön Itävallassa Itävallan täytäntöönpanolain 1 §:n 16 momentin nojalla. Jos tuomio on annettu ulkomailla, tunnustamista ja täytäntöönpanoa voidaan hakea Itävallan täytäntöönpanolain nojalla, jollei kansainvälisistä sopimuksista ja EU:n säädöksistä muuta johdu.

New Yorkin yleissopimus

Ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva yleissopimus, joka tunnetaan paremmin nimellä New Yorkin yleissopimus, hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien diplomaattikonferenssissa kesäkuussa 1958, ja sen tavoitteena oli varmistaa ulkomaisten välitystuomioiden täytäntöönpano maailmanlaajuisesti. New Yorkin yleissopimus mahdollistaa välitystuomioiden täytäntöönpanon yli 160 sopimusvaltiossa, ja se on ensisijainen oikeusperusta ulkomaisten välitystuomioiden täytäntöönpanolle kansainvälisessä kaupallisessa välimiesmenettelyssä.

Täytäntöönpanon epäämisen perusteet

New Yorkin yleissopimuksen V artiklassa määrätään rajoitetuista perusteista, joiden nojalla ulkomaisen välitystuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä. Luettelo on tyhjentävä, ja siihen sisältyvät muun muassa osapuolen kyvyttömyys tai välityssopimuksen pätemättömyys (V(1)(a)), asianmukaisen oikeudenkäynnin rikkominen (V(1)(b)), välimiesoikeuden toimivallan ylittäminen (V(1)(c)), puutteet välimiesoikeuden kokoonpanossa/menettelyssä (V(1)(d)) tai se, että välitystuomio ei ole vielä tullut sitovaksi tai että se on kumottu tai keskeytetty siinä maassa, jossa välitystuomio on tehty, tai sen maan lain mukaan, jossa välitystuomio on tehty (V(1)(e). Täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös, jos asia ei ole ratkaistavissa siinä maassa, jossa täytäntöönpanoa haetaan (V(2)(a)) tai jos tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano olisi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita (V(2)(b)).

Välimiespäätöksen kumoaminen

Yleistä

Vaikka välimiesmenettely on yksityinen riidanratkaisumekanismi, se ei ole täysin vapaa oikeudellisesta valvonnasta. Vaikka on yleisesti hyväksytty, että välitystuomioita tarkastellaan uudelleen niiden sisällön perusteella, on olemassa tiettyjä menettelyllisiä perusteita, joiden nojalla välitystuomio voidaan kumota (kumota).

Välimiestuomion kumoaminen on menettely, jossa välimiesoikeuden antama tuomio mitätöidään välimiesoikeuden kotipaikan tuomioistuimessa. Tuomio voidaan kumota kokonaan tai osittain.

Kansainvälistä välitystuomiota valvotaan kahdella tasolla. Ensisijaista valvontaa harjoittavat välimiesmenettelyn kotipaikan tuomioistuimet välitystuomion kumoamismenettelyn kautta. Toissijaista valvontaa harjoittavat välitystuomion täytäntöönpanopaikan tuomioistuimet.

Itävallan välimiesmenettelylain 611 §

Itävallan välimiesmenettelylain 611 §:n mukaan välimiestuomion kumoamista koskeva kanne voidaan nostaa Itävallan korkeimmassa oikeudessa, joka on ensimmäisenä ja viimeisenä oikeusasteena toimiva tuomioistuin (lukuun ottamatta kuluttaja- ja/tai työoikeudellisia asioita). Pykälän 611 §:n 2 momentissa on tyhjentävä luettelo perusteista, joiden nojalla välitystuomio voidaan kumota. Nämä perusteet ovat seuraavat:

1. pätevää välityssopimusta ei ole olemassa/välitystuomioistuin ei ole ollut toimivaltainen pätevästä välityssopimuksesta huolimatta/välityskelpoisuuden puuttuminen ratione personae (osapuolten kyky tehdä välityssopimus);
2. osapuoli ei ole voinut esittää asiaansa/oikeutta tulla kuulluksi on loukattu;
3. välitystuomio koskee riitaa, joka ei kuulu välityssopimuksen soveltamisalaan, tai se sisältää päätöksiä asioista, jotka eivät kuulu välityssopimuksen tai osapuolten oikeussuojaa koskevan vetoomuksen soveltamisalaan;
4. välimiesoikeuden kokoonpanossa/kokoonpanossa on ollut puutteita;
5. välimiesmenettely on toteutettu tavalla, joka on ristiriidassa Itävallan oikeusjärjestelmän perusarvojen kanssa(ordre public);
6. 530 §:n 1 momentin 1-5 kohdan mukaiset edellytykset siviilioikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamiselle täyttyvät;
7. riidan kohde ei ole Itävallan lain mukaan sovittelukelpoinen;
8. välitystuomio on ristiriidassa Itävallan oikeusjärjestelmän(ordre public) perusarvojen kanssa.

Tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta perusteet 7 ja 8 - asiallisen toimivallan puuttuminen ja ristiriita Itävallan oikeusjärjestelmän perusarvojen kanssa. Muut perusteet (611 §:n 2 momentin 1-6 kohta) käsitellään asianosaisen hakemuksesta.